Ennen:
ja päätin uudistaa tuolin. En ole koskaan verhoillut mitään, mutta ajattelin, ettei tuo tuoli olisi kovin vaikea. Siinä on aika simppelit muodot.
Ruuvasin puuosat irti, hioin ne ja kävin ostamassa lakkaa, jo joskus loppukesästä. Jätin tuolin sellaisenaan, ilman käsinojia ja jalkoja, olohuoneeseen. Ajattelin, että sen keskeneräinen olemus aktivoisi minut verhoilutöihin. Mutta kummasti silmä tottuu kaikkeen eikä se keskeneräisyys häirinnyt minua lainkaan.
Ajan myötä jotain sentään tapahtui: mieheni kantoi nojatuolin varastoon jouluksi, kun hän kyllästyi siihen keskeneräiseen olemukseen.
Viimein ymmärsin, ettei kaikkea tarvitse eikä ehdi tehdä itse. Vein tuolin paikalliseen kangaskauppaan, jossa tehdään myös verhoilutöitä. Oli siinä vielä sittenkin hieman säätöä, koska verhoilu hieman pussitti ja kotona nidoimme kankaan tuoliin kiinni ja jouduimme paksuista kohdista sotä leikkaamaan. Mieheni sitten lakkasi puuosat. Lopulta hän aina heltyy, koska olen huono maalaamaan/lakkaamaan.
Jälkeen:
Kyllähän tämä kannatti. Uudet Nanna-tuolit maksavat Askossa 473-544 euroa kankaasta riippuen.