Nurinpäin

Ostin kirpparilta Cubuksen paidan; retku, roikkuu liikaa ja polyesteriä. En muistanut taaskaan ottaa ennen-kuvaa. Tässä on jo hihat leikattu irti ja kiinnitetty takas nuppineuloilla.

Ennen:

Leikkasin sitten hihat irti, kavensin hieman sivusta ja päärmäsin hihan suut ja pidän paitaa nurinpäin, tai siis takapuoli edessä. Kiva laskos siinä.

Jälkeen:

Kannattiko? En tiiä, mutta tulipahan tehtyä. Maksoi 2 euroa ja aikaa kului n. 20 min.

100 markan kaulaliina

Joskus kauan aikaa sitten, ainakin yli 12 vuotta sitten, olin työpaikan risteilyllä Silja Europalla. Laivalla oli sellainen ostoskatu, jota pitkin voi kävellä ja ihastella kauppojen tarjontaa. Ja sitähän käveltiin edes takaisin. Näin jossain kaupassa roikkumassa Part Twon raidallisen kaulaliinaa, mikä miellytti silmää, mutta oli kovin kallis, maksoi jonkin verran yli 100 markkaa, olisiko ollut jotain 110 mk.
Laivallahan käytiin baarissa ja käveltiin edes takaisin ja käytiin baarissa ja kun tätä jatkui tarpeeksi kauan, kaulaliina ei tuntunutkaan enää niin kalliilta ja lopulta ostin sen. Kyllä, alkoholilla oli osuutta asiaan, mutta tätä kauppaa en kadu,

Kaulaliina on edelleen hyväkuntoinen ja kaunis, tosi hyvät värit. Mutta se on vähän paksu ja "villainen".

Eilen sain inspiraation, että mitäs jos ostan samanväriset langat ja kudon uuden kaulaliinan, ohuemman. En ole kutonut paljon mitään moneen vuoteen. Tässä on langat, saas nähdä mitä tulee. Eikä muuten lähtenyt ihan reilulla 100 markalla eli noin 20 eurolla, vaan maksoivat paljon, paljon enemmän. Palataan.

Mekko (olipa yllätys!)

Tämä oli nyt inspiraation lähteenä.

Ennen:

Uffilta, ruma ja halpa, mutta siinä on kiva leikkaus ja taskut, mitkä eivät tässä kuvassa mitenkään erotu.

Jälkeen:

Tällainen perustyömekko

Eurokankaan palalaarista ostettu kangas, n. 3 euroa.

Hyvä tuli, paitsi hieman äitiysmekkotyyppinen. Mulla on odottamassa jo kaksi kangasta, joista voisin tehdä tällaisen mekon.  Kaavaa täytyy vähän säätää. Ehkä puran tuon alkuperäisen ja otan siitä kaavat. Tämä mekko tehtiin mutu-tuntumalla.

Tulevan kevään mekko

Ideoita ja visioita on taas enemmän kuin aikaa ja taitoa. Ja pitkä talvi edessä toteuttaa niitä, tai edes osa niistä. Parin viikon päästä alkaa ihana Tarvaalan ompeluseurakin.
Yksi tulevan talven töitä voisi olla "kevätjuhlamekko". Näistä (ks. kuvat alla) voisi askarrella jotain. Visio ei ole vielä valmis, joten toistaiseksi olkoon kaapissa.

Ennen: 
Uffilta ostettu 5 euron mekko. Hieno väri. Joustavaa asetaattia, vesipesu kielletty. Heitin koneeseen ja pesin hienopesu 30 astetta, ei käynyt kuinkaan.

Melko suuri rintamus, mekko kokoa 18. Mikä se lienee onkaan. Ottaisinko silikonit vai pienentäisinkö mekkoa?

Lisäksi pieni Vero Modan toppi, tämän voisi jotenkin yhdistää mekkoon.

Jälkeen:
Jännityksellä odotan, tuleeko tähän talven mittaan kuva upeasta juhlamekosta.

Pala paljetteja

Tästä paljettipalasta en luovu koskaan.

Ennen: kuvaa ei ole

Ostin joskus vuosia, vuosia sitten kirppikseltä hirveän ruman laukun, jossa oli pala paljettikangasta. Pala oli kovin kaunis ja ratkoin sen irti ja ompelin sitten joskus armeijan suojanaamarilaukkuun. Siitä tuli ihan hieno, mutta en käyttänyt laukkua kovin paljoa, koska suojanaamarilaukku ei "istunut" minulle. En oikein pitänyt laukun muodosta. 

Välillä:

Tänä keväänä tuli mieleen, että pitäisi tehdä uusi laukku ja kiinnittää paljettipala siihen. Löysin pari päivää sitten kirppikseltä sopivanvärisen kankaan (hame) ja nyt, lauantai-iltapäivän puhteena, tein kesäkassin.

Ja sitten välillä:

Jälkeen:

Laukun sanka on siitä suojanaamarilaukusta, tein "vuorisilkistä" vuorin laukkuun ja hameen taskusta sisätaskun.

Mikä lie onkaan paljettipalan seuraava paikka, mutta siitä en luovu.

Hapsut heilumaan

Kerran näin kirpparilla tällaisen mekon.
Ennen:

Ai, kun kivat hapsut, mutta mekko oli pieni, XS tai S. Harmi, ei kannattanut ostaa. Kävelin jo ohi ja palasin sitten, hinta 1,50 €.  Siihen hintaan kannattaa jo ostaa ennenkuin alkaa itse hapsuja tehdä.
Ostin siis mekon hapsujen takia ja laitoin kaappiin roikkumaan. Viime syksynä aloin tehdä siihen ympärille isompaa mekkoa. Säästin miehusta ja takaa vetoketjun.

 

Ajattelin tehdä kotelomekkotyyppisen pikkujoulumekon. No, pikkujoulut olivat vain ruokailu Haraldissa, ei tarvinnut hienoa mekkoa ja sitten asia ei enää ollutkaan ajankohtainen. Ja mekko jatkoi roikkumistaan kaapissa.
Nyt, tänä aamuna 21.4.2016, sain inspiraation. En käytä hienoja vaatteita, en viihdy niissä eikä minulla ole hienoja menojakaan. Ei ole tarvetta kotelomekolle.
Idea: ratkon hapsut irti mekosta (koska ne ovat edelleen hienot) ja teen Modan kaavoilla rennon, hihattoman mustan mekon, johon kiinnitän hapsut. Näin niille tulee käyttöä ja ne pääsevät heilumaan :).
Saas nähdä, muuttuuko suunnitelma taas ennen kuin ehdin sen totettaa. Nyt tuntuu ainakin hyvältä ajatukselta.
Oli muuten taas haasteellista toteuttaa, koska musta ei olekaan musta. Mustassa on lukemattomia eri sävyjä. Oli vaikeaa löytää oikean värinen musta. Olisin halunnut ohuen pellavan/pellavaviskoosiin. Täytyi siis joustaa materiaalin eikä värin suhteen. Hapsut nimittäin näyttivät tosi tyhmältä väärän värisessä mustassa.

Ei muuttunut suunnitelma ja tässä ovat hapsut isommalla mekolla.

Mekkoja kuin sieniä sateella

Tänään 14.7.2016 taas satoi kaatamalla. Hyvä päivä ommella mekkoa.

Ennen: 
tällainen mekko. Sopii vain hellekäyttöön, ja sehän on aika harvinaista nykyään.


Ja tällaiset haaremihousut kirpparilta 1,50 euroa. Onpa kamalat!

Jälkeen:
tällainen mekko.

Kaavat - mikä taivaan lahja ompelijalle!

Kaiken tuunaamisen, nyhertämisen, purkamisen, sovittamisen, purkamisen ja taas sovittamisen jälkeen on aivan upea kokemus ommella kaavoilla. Piirrät kaavat, leikkaat, ompelet ja valmista tulee. Huikeaa!

Tosin tämä vaatii oikeanlaiset ja sopivat kaavat. Olen nyt ommellut vuosien 1990-2000 Moda-lehden kaavoilla.

Trikoopaita on just eikä melkein.

Mekon seuraavaan versioon voi muutamaa asiaa mietiskellä: helman mitta, käsiaukon suuruus, kaula-aukon avaruus. Joka tapauksessa nämä kaavat otetaan talteen ja kirjoitan kaavaan, mikäli siihen on syytä tehdä jotain muutoksia.

Kyllä sydämeni edelleen sykkii niille muutaman euron kirppislöydöille, joista "pienellä" viilaamisella saa käyttökelpoista. Mutta kaavojakin voi siis joskus käyttää. Mekkokangas oli Eurokankaan palalaarista 4 euroa.

Paljonko maksaisit käsilaukusta?

100 000 € Birkinistä?

Minä maksoin 50 senttiä. Kirpparilta ostin.
Ennen:

vähän rispaantuneet sangat.

Pesin vuorin, ompelin tukevasta kankaasta uudet sangat ja lisäsin kaksi avainlenkkiä: kotiavaimille ja auton avaimille. Niihin periaatteessa voisi laittaa avaimet, ettei aina tarvitsisi kaivella laukun pohjalta. 

Jälkeen:

Stripes never go out of fashion

Keväisin minussa herää seilori ja sinivalkoraita houkuttaa.
Ostin Uffilta Pieces-huivin, 5 euroa.

Ennen:

Huivikin oli kiva. Kangas vaan oli niin miellyttävän laskeutuvaa, että aloin haluta siitä paitaa. Pakalta on niin vaikea löytää sopivan laskeutuvia trikookankaita. Valmisvaatteista löytyy paremmin. 

Jälkeen:

Siispä siitä tuli perusraitapaita. Hiiohoi!

Ja kun saumuri oli esillä valkoisilla langoilla, korjasin yhden T-paidan kaula-aukon. Se oli sellainen ärsyttävän pieni. Leikkasin isommaksi ja tein kaitaleen topin helmasta. Sekä T-paita että toppi olivat menossa poistoon, mutta saivatkin uuden elämän. 

Mekko á la Paris Hilton

Ja taas inspiraatiokuva: kivan mallinen mekko Paris Hiltonilla, ei ehkä ihan noin avaralla kaula-aukolla.

Olin ostanut kankaan talvella Eurokankaasta, siitä voisi tehdä mekon. Kaavaa ei tietenkään ollut, vain tuo kuva. Mekko rakennettiin kuin talo; alhaalta ylöspäin. Ensin ompelin helman käänteen ja siihen päälle rakensin  mekkoa. Kangas oli ihan rännistä, siinä ei pysynyt nuppineulat yhtään ja oli vaikea sovittaa itse itselleen.

Tällainen siitä tuli:

Tulipa huonot kuvat. Ei oo kiva ottaa itsestään kuvia, varsinkin jos vertailukohteena on ruskennut ja hoikka Paris Hilton ;-)

Epäonnistunut Torimyynti

Kyllästyin vanhoihin nuojatuoleihin (meillä on niitä 2 kpl) ja yritin myydä toista Tori.fi:ssä. Ei käynyt tällä kertaa kauppa, onneksi. Koska sain sitten inspiraation tästä kuvasta

Ennen:

ja päätin uudistaa tuolin. En ole koskaan verhoillut mitään, mutta ajattelin, ettei tuo tuoli olisi kovin vaikea. Siinä on aika simppelit muodot.
Ruuvasin puuosat irti, hioin ne ja kävin ostamassa lakkaa, jo joskus loppukesästä. Jätin tuolin sellaisenaan, ilman käsinojia ja jalkoja, olohuoneeseen. Ajattelin, että sen keskeneräinen olemus aktivoisi minut verhoilutöihin. Mutta kummasti silmä tottuu kaikkeen eikä se keskeneräisyys häirinnyt minua lainkaan.

Ajan myötä jotain sentään tapahtui: mieheni kantoi nojatuolin varastoon jouluksi, kun hän kyllästyi siihen keskeneräiseen olemukseen.

Viimein ymmärsin, ettei kaikkea tarvitse eikä ehdi tehdä itse. Vein tuolin paikalliseen kangaskauppaan, jossa tehdään myös verhoilutöitä. Oli siinä vielä sittenkin hieman säätöä, koska verhoilu hieman pussitti ja kotona nidoimme kankaan tuoliin kiinni ja jouduimme paksuista kohdista sotä leikkaamaan. Mieheni sitten lakkasi puuosat. Lopulta hän aina heltyy, koska olen huono maalaamaan/lakkaamaan.

Ja tässä se lopulta on, valmiina 21.2.2016!

Jälkeen:

Kyllähän tämä kannatti. Uudet Nanna-tuolit maksavat Askossa 473-544 euroa kankaasta riippuen.

Tehdäänkö aaltoja?

Nyt inspiraatio tuli tästä kuvasta: hauska aaltoileva helma. Kuva saksittu Me Naisista varmaan vuosi sitten ja ollut tallessa lipaston laatikossa.

Ennen: 
kuvaa ei ole taaskaan otettu. Kirpparilta ostettu musta, kapea hame 2 euroa. Merkki oli muistaakseni Gerry Weber tms., kaupassa ainakin 60 euroa. Laadukas kangas ja vyötäröltä sopiva. Näitä kannattaa aina ostaa. Sivusaumat ja helma on helppo fiksata, siis jos ei tee aaltoja :)

Päätin tehdä hameen helmaan aaltoilevan  reunan, ois jotain twistiä tavallisessa perushameessa. Mutta olipas se taas urakka.
Ompeluseurojen Tuija-opettaja antoi kyllä hyviä neuvoja, mutta toteutus onnistui vasta useiden yritysten ja erehdysten kautta. Ensin vapaalla kädellä piirsin aallon, jollaisen arvelin olevan hyvä ja mitoitin sen hameen helman levyiseksi. Ompelin, mutta eihän se sitten oikeinpäin käännettynä, kaksi kangasta päällekkäin ollut yhtään hyvä. Ja uusiksi, ja uusiksi ... Tein kokeiluja mallitilkkuun, en varsinaiseen hameeseen. Viimeisessä versiossa ajattelin, että vielä on pakotie: jos lopputulos ei ole hyvä, voin aina tehdä tavallisen, tasaisen reunan. Mutta nähdäkseni olivatko aallot hyviä sekä alavara että varsinainen hamekangas oli leikattava aaltojen muotoon, jotta sen saa kunnolla asettumaan muotoonsa. Menköön sitten, kyseessä on vain kahden euron uhraus (jos työtunteja ei lasketa).

Jälkeen: 

Siitä tuli kiva! Ei ihan millilleen symmetrinen, mutta se ei haittaa.

Joku päivä, kun jaksan ja viitsin, puen sen päälleni, kuvautan itseni ja lisään tähän sen "asukuvan". Se kun on melkein vaikein osa tätä Ennen ja Jälkeen -blogia.

Idea lähti taas siitä, että näin jotain kivaa, päätin tehdä sen ja sitten vasta mietittiin toteutusta. Paljon helpompi olisi, jos innostuisin valmiskaavoista. Eihän nuo aallotkaan olisi olleet vaikeita, jos olisi
ollut jonkun tekemä valmiskaava.

En ole ollenkaan nyhertäjä, mielellään kerralla valmista, nopeesti ja harsimatta. Mutta joskus olen ilmeisen sitkeä, koska tätäkin jaksoin nyhertää :)

Terassikukkia tammikuussa

Leikkelen nyt rönsylinjoista rönsyt ja laitan juurtumaan vesiastioihin. Keväällä istutan nämä ruukkuihin ja siirrän takapihan terassille. Saan kauniita viherkasveja ulos. Syksyn tullen jos eivät mahdu takaisin sisälle, heitän pois ja leikkelen ja juurrutan seuraavaa terassikautta varten uudet.

Ennen: 

Etunurkassa vasemmalla kotihengetär :)

Jälkeen: 
jos muistan/jaksan/viitsin, laitan tähän kesällä kuvan terassikukista.