Piirtoheitinteline

Tässä ei ole mitään tuunausta, vaan videotykkien ja älytaulujen tieltä väistyneen piirtoheitintelineen uusi elämä kukkapöytänä:

Naamioitu puuma

And the story goes: Ostin joskus kirpparilta tällaisen retkun eurolla. Kuosi vähän vierastutti, mutta malli oli jees.

Julkkiset ja muotibloggarit pukevat eläinkuosin kanssa mustaa, valkoista, farkkua sekä nudea ja näyttävät huolettoman tyylikkäiltä. Minä vedän tämän mekon päälleni ja mielessäni väikkyy Riitta Väisänen ... puuma... Meiju Suvas ... ja ei tunnu tyylikkäältä, ei. 

Tarvaalan ompeluseuran toverit vakuuttelivat, että ei se ole puumakuosi. Mutta minua ei hämätä. Kyllä minä tiedän, että se on joku puunrungoksi tai koivuntuhkaksi naamioitu puuma. Ei käy.

Kuva:

Lähikuva kuosista: 

Otin mekosta kaavan, mikä oli helppoa tällä kertaa ja ompelin hieman muokatun raitaversion. 

Kuva:

Pienen myönnytyksen voin eläinkuoseille tehdä: seepra käy. Se on sympaattinen ja sillä on nätti pylly.

Nyt se iski

se inspiraatio nimittäin. Kello on 23.33 ja aamulla on herätys ennen kuutta. Ei nukuta, keksin millainen se voisi olla, the black one.

Joka naisella pitäisi olla se pikkumusta, joka pelastaa joka tilanteessa.Se luottovaate, joka toimii aina ... kätevästi asusteita vaihtamalla muutat mekon ilmettä arjesta juhlaan, työstä vapaa-aikaan. 

Mulla on idea, millainen se voisi olla. Saattaa olla jopa se kangas kaapissa. Ja mua ei nukuta. En kuitenkaan viitsi alkaa ommella tähän aikaan yöstä, siitä tulisi kuitenkin susi. Ja tietysti nyt ennustettu auringon paistetta moneksi päiväksi. Kuka per...e silloin viitsii istua sisällä ompelemassa!

Tää on nyt varmaan sitä kuuluisaa luomisen tuskaa ... Kyllä mua varmaan huomen aamuna nukuttaa.