LOVE, PEACE AND KISSES

Se tavallinen tarina: ostin kirpparilta 1 eurolla paidan. Sisäinen hippini heräsi henkiin ja viehätyin paidan kuvioinnista ja 60/70-luvun fiiliksestä. Ostin, vaikka se oli liian pieni. Mikäli halusin käyttää paitaa, vaihtoehtoja oli tasan kaksi:

1. kavenna itseäsi tai

2. levennä paitaa

Luulin, että paidan leventäminen olisi helpompaa. Enää en ole varma siitä.

Koska halusin säästää hienon etukappaleen, ratkoin ruskean hihan ja takakappaleen pois. Tilalle löysin Eurokankaasta sopivan väristä trikoota, josta ajattelin tekaista isommat kappaleet tilalle. 

Vaan ei mennyt niinkuin Strömsössä. Tämä oli yllättävän haastava juttu: taaskaan ei ollut kaavaa, toinen hiha oli tavallinen, toinen ragla, suurentaa piti, trikoo oli very stretch. Paita ei olisi varmaan onnistunut ilman Tarvaalan ”ompeluseurojen” taitavaa Tuija-opettajaa, kiitos hänelle.

Ennen:

Jälkeen:

Let the sun shine, let the sun shine in ….

Viva Virva!

tai ainakin hänen verenperintönsä. Kyllä olisi äiti - aikoinaan kylän taitavin ompelijatar - ylpeä tyttärestään, jos olisi nyt näkemässä.

Visio ja valmiit kaavat eivät kovinkaan usein kohtaa ja silloin täytyy soveltaa, mutta en ole niin taitava, että osaisin kätevästi piirtää kaavoja sopivista valmisvaatteista. Tunnistan, mutten tunnusta tätä vajavaisuutta itsessäni ja eihän se tekeminen sitten aina yhtä juhlaa ole…

Nyt visio lähti pehmeäksi hiutuneesta kirpputorilakanasta. Tekaisenpa siitä kesämekon valmiin Your Face-mekon kaavalla. Perusmallihan oli helppo, mutta tuo kaula-aukon röyhelöt ja muut. Piti piipertää ja vertailla siksakin tiheyksiä testitilkkuihin ja harsia ja purkaa ja ompelin jopa kaksi rypytyslankaakin vierekkäin. Yleensä mennään yhdellä J

Tämä työ ei edusta tyypillistä minua. Valmista pitää tulla ja nopeesti. Nyt ei tullut nopeesti, mutta valmistui kuitenkin.

Ennen: lakana (en ottanu kuvaa pelkästä lakanasta)

Jälkeen: mekko

Yksityiskohta:

Onneksi on anoppi!!

Eilen se iski taas: tarve. Ja nyt tarvitsin keittiöön pinnatuolin. En ole ainoa, joka niitä tarvitsee (ovat siis trendikkäitä nyt), joten Keski-Suomen Torista ei löytynyt ainuttakaan, Huutonetissä oli, mutta olivat kalliita ja kaukana. Onneksi minulla on anoppi ja hänen nurkassaan on pinnatuoli. Tänä aamuna läksimme siis vierailulle ja hieromaan kauppoja tuolista. Nyt olen onnellinen pinnatuolin omistaja eikä anoppi halunnut vaihdossa mitään - ei maksua eikä toista tuolia tilalle. Suunnittelin maalaavani tuolin vanhanajan turkoosinsiniseksi, mutta vasta kesällä, niin saa tehdä sen rauhassa ulkona.

Nyt:

Myy, jotta voit ostaa

Välillä täytyy kaappeja tyhjentää, että voi ostaa lisää …

Eilen päättyi kolmen viikon kirppisjakso Vaajapörssissä. Myyntivoitto 144 euroa ja tavaraa nurkista pois peräkontillinen. Ja meidän autossa on se iso kontti.

Vaajapörssi on lempikirppikseni. Sopivan matkan päässä, sopivan pieni, jotta sen viitsii ohimennen kiertää, siisti ja ennen kaikkea se niiden vuokrasysteemi: 5 e/vko + 25 % provikka. 5 euron viikkovuokralla voi pitää kolme viikkoa eikä tarvitse ottaa paineita siitä, paljonko viikossa myy. Takaisin kotiin palasi ennätysvähän tavaraa. Ja mukaan tarttui nyt vain maatuska-rintaneula, josta teen korvikset sekä Olivia-lehti. Olivia on lempilehteni. Visuaalisesti niin kaunis, että siinä silmä lepää, hyviä juttuja eikä ole julkisjuoruja Vain Elämää-tähdistä, heidän parisuhteistaan ja laihdutuskuureistaan. Irtonumerona liian kallis, mutta kirppikseltä lähtee 0,50 -2 eurolla. 

Ennen: ostokset

Jälkeen: korvikset 

Peruskamaa

Raitatrikoo on aina muodissa ja musta veneaukkoinen paita on hyvä tausta kaulakoruille. Tämä kirjava helmikoru on kirppikseltä 1 € :)
Kankaat ovat tällä kertaa ihan uusia Eurokankaasta.

Väliaikaverho

Se kadoksissa ollut verhotanko ja jouluverho löytyivät ja ne ripustettiin paikalleen.

Nyt joulu on ohi ja jos jouluverhoa ei halua pitää suoraan joulusta toiseen, niin tarvitaan väliaikaverho. Ja sen tein tänä aamuna. Kankaan väri- ja muotomaailma eivät ole ihan sitä, mitä haluaisin, mutta tarvitsin siis väliaikaisen verhon ja tämä saa toistaiseksi kelvata. Kangas löytyi paikallisen kangaskaupan alenurkasta ja sisäinen Sulo Vilenini (kun halvalla saa ...) heräsi henkiin, kun hinta oli vain 2 euroa/m.

Loppupätkästä tein vielä esiliinan. Edellinen essu oli ahkeralla (=sotkuisella) kokilla niin kyllästetty kaikilla ruuanvalmistushajuilla, ettei raikastunut enää edes pesussa. Se oli ommeltu helmikuussa 2014, joten essun käyttöikä on 11 kk.

Papu päässä

Vuosien tauon jälkeen kaivoin puikot esiin ja neuloin itselleni pipon; beanien.

Ohje löytyi täältä, lanka on Novitan Rose ja kahtena iltana istuin sohvalla tätä kutomassa.