I’M ONLY HERE FOR THE FREE FOOD

 Nyt haetaan sisustukseen särmään mustan avulla iänikuisen puna-valkea-puunvärin rinnalle.

Ennen:

• Ikean lautasliina (valitettavasti viimeinen laatuaan)
• kirppikseltä Tiimarin kehys (sekin varmaan viimeinen laatuaan – R.I.P. Tiimari)
• 
  
  

Nyt:

• taulu ruokapöydän vieressä

Ripustettu vielä "valeeseen", odottaa se ikävin homma: asemointi ja kunnon ripustus.

Sarkastisesti lautasliinan teksti ilahduttaa minua, vaikkei se meillä paikkaansa pidä. Ei ole ilmaista ruokaa tässä pöydässä näkynyt.  Paikallisen ruokakaupan kuukausi-bonustiedotteesta voin summan aina ilokseni todeta, ja se ei ole pieni. Sen lisäksi, että ruuan hankinta on raskasta rahapussille, se on myös ruumiillisesti raskasta – viisi maitoa, viisi maitoa ja taas on maito loppu.

Kopion lautasliinan saadakseni terävämmän version ja vahvistin tekstejä mustalla puuvärillä. Maalasin kehyksen mustalla spray-maalilla. Naistenlehtien kauneusjutuissa alan ammattilaiset ja julkimot listaavat ”luottotuotteitaan”. Minun luottotuotteeni on Würthin musta spraymaali; matta tai kiiltävä, tilanteesta ja tarpeesta riippuen. Paikallisessa rautakaupassa 5 euroa/pullo.

Samalla mustan hunnun pintaansa sai kirpparilta ostettu servettiteline, ennen kermanvaalea.

Löytö: nahkatakki

Annetaan palstatilaa nahkatakille. Tämä on reilu vuosi sitten tehty Löytö Kirpparille.fi-kirpputorilta, maksoi 15 eur. Oli tyhmän näköinen, mutta siisti ja hyvää, pehmeää nahkaa. Näin siinä mahdollisuuden. Tein sisäänotot selkään, jotta sain istuvamman, vaihdoin vetoketjun ja laitoin hihansuihin resorit. Hieno, eikö totta?

The Nahkatakki

Mekosta huiviksi

Ennen: kirpparilta ostettu Gudrun Sjöden -mekko, joka ei sitten koskaan päätynyt osaksi mekkoprojektiani. Siitä projektista kerron myöhemmin lisää. Ja taas ennen-kuva puuttuu, koska mekko oli leikelty palaksi jo aikoja sitten.

Nyt:  kaulahuivi

Ihan kiva olla vaakatasossa taas ...

EnnenJaJälkeen ei ole suurta käsityötaitojen juhlaa (toisin kuin Happy Little Muffin, jota jaksan ihailla ja hämmästellä) vaan hyvien (?) ideoiden jakamista. 

Leikkasin siis mekon helmasta kaistaleen ja huolittelin reunan. Voilà, huivi on valmis.

Salista kyökin puolelle

Ennen: jo parhaat päivänsä  elänyt pöytäliina

Nyt:  esiliina

Vanha essu oli jo niin pinttynyt, ettei edes pesussa raikastunut, kovasti käytetty. Jokainen voi itse päätellä, onko kokki ollut ahkera vai vain sotkuinen. Anyway, tarttisin uuden ja se on tässä. 

Essu toimii, testattu jo ruuan laitossa :)

Karun kaunista

Tämä ei ole minun tekemä vaan Luojan luoma. Näky puhutteli minua ja halusin ikuistaa sen. Huomasin kiven tammikuisena pakkaspäivänä Raitaniemen rannassa järven jäällä. Jäätynyt kivisydän, mikähän sen sulattaisi …

(kiitos Anu teknisestä tuesta :)

Menovinkki: http://ksml.menoinfo.fi/jyvaskyla/nayttelyt/sattumuksellisia-sydamellisyyksia/378427. Näyttelyssä luonnosta ja arkisesta elämästä löytyneitä sydänkuvioita.

Henkinen milli

Jos kampaajan sentti on viisi senttiä, onko ompelijan milli yksi sentti? Olisipa se edes sentti, mutta usein kyseessä on millipeli.

Kuinka monista housuista onkaan otettu/lisätty milli, jotta istuisi paremmin. Himppu reidestä pois, ratkottu pohkeesta se saumurin sauman ja suoran sauman erotus, ettei olisi niin piukka, lahkeesta käännetty kaikki mahdollinen vara ja jatkettu kanttinauhalla, että saisi lisää pituutta jne. Eikä se aina ole ollut helppoa: on vahvoja farkkusaumoja, niittejä, taskuja, tikkauksia, milloin mitäkin esteitä. Rakastetuin ja vihatuin tarvekaluni, Ratkoja, on päässyt tositoimiin.

Ennen- ja jälkeen-kuva on nyt yksi ja sama, koska ero niissä on häviävän pieni. 

Huomaatteko eron? Ai ette ? En minäkään, mutta se henkinen milli on otettu ja olen tyytyväinen. Tuossa keittiön tuolilla odottaa muuten seuraavat housut sitä millin fiksausta, on jo ratkottu :)