Joulusitruksia

Ennen: appelsiineja ja sitruunoita

Nyt: joulukoriste :)

Älä ... koskaan ... hävitä ... mitään!!

On ihan hykerryttävää löytää kirppikseltä muutamalla eurolla joku aarre. Thank God ihmiset, jotka luopuvat omastaan.

On ihanan puhdistavaa roudata peräkontillinen (ja meidän autossa on iso kontti!) aarteita kirppikselle jonkun toisen löydettäväksi ja saada vastineeksi siistimpi ja tilavampi komero/kaappi/varasto sekä jokunen sileä seteli.

Mutta vaikka kierrätys onkin ihanaa, älä koskaan hävitä mitään!

Ostin vuosi, pari sitten 2 eurolla ison maastokuvioisen huivin, josta sitten ompelin mekon/tunikan. Eipä tullut paljoa pidettyä. Pari viikko sitten iski idea: teen siitä mekosta hameen. Mallikin on jo valmiina mielessä, mutta en löydä sitä mekkoa mistään. En vaatekomerosta, en varastosta, en ompelukaapista ... en kai vaan ole vienyt sitä kierrätykseen :(

Jäljellä on tämä:

Onneksi ratkoin irti ihanan tuotemerkin ja sen ompelen vielä johonkin kolttuun.

7.12. se löytyi sittenkin !!! Etsin varastosta verhotankoa ja jouluverhoja, en löytänyt. Mutta yhdestä jätesäkistä löytyi tämä:

Kuka niitä jouluverhoja edes kaipaakaan, kohta on tammikuu ja kevät eikä silloin voi pitää jouluverhoja, vaan tarvitaan lyhyt, maastokuosinen hame :)

Dancing Queen

Paljettitopista tuli sitten liivi. Eilen aamuna klo 6.50 sain idean ja tänä iltana toteutin  sen.

Ennen: toppi

Jälkeen: liivi

Yritin suitsia paljettien loistoa ja yhdistin liiviin tummaa trikoota ja myyränvärisen huivin sekä villasukat. Nykyäänhän glitter on sallittu ihan arkivaatteissa vaikka farkkujen ja harmaan collegen kanssa.

Kuitenkin päässäni soi vaan "you can dance, you can jive, having the time of your live  ... " ja miltei maistan kielelläni campari-tuoremehun ... discoon ...

Meikkipussi

Vanha meikkipussi oli jo kovin kulunut. En pysty ostamaan uutta, koska täydellistä ei ole löytynyt ja jostain tylsästä en halua maksaa 16,95 €.
Tästä tulee nyt 100% kierrätyspussi. Vihreä kangas ostettu kirppikseltä eurolla ja se on jo palvellut kassina vuosia, kunnes meni rikki. Musta vuorikangas mistä lie ja vetoketju ainakin 40 v. vanha.

Ennen:

Jälkeen:

Ei muuta kuin Diorit kehiin.

Tämä ei olisi sysntynyt ilman Hipun ohjetta. En olisi yhtään tajunnut, että mihin väliin vetoketju, missä järjestyksessä ommellaan ja milloin käännetään.

Sadepäivän näpertelyä

Tänään satoi, koko päivän ja kovasti, taukosi vasta klo 17 jälkeen. Siis sopiva päivä sisähommille. Päätin taas kerran raivata vaatekomeroani.

Haluaisin, että ennen kaikkea vaatekaapissa olisi tosi vähän tavaraa, mutta kaikki olisi käyttökelpoista ja yhteensopivaa. Lienee melkein jokaisen naisen haave; siisti, tyylikäs ja toimiva puvusto. Mutta minulla on  paljon kaikkea: tämä T-paita on vähän tiukka, mutta käy tämän neuletakin alle, noissa housuissa on vähän liian lyhyet lahkeet, mutta käyvät noiden talvikenkien kanssa, tuo trikootunika on aika kauhea ja kulunut, mutta niin hyvä siivousmekko jne.
Siispä sateen ropistessa siirtelin vaatekomerossa tavaroita pinosta toiseen. Oikeasti se vähän raivaantuikin. Pari retkua meni roskiin, puoli jätesäkillistä varastoon odottamaan inspiraatiota tai kirppiskuormaa. Yhden keskeneräisen ompelunkin sain valmiiksi. Mekko - mikäs muukaan. Ei ole kierrätyskamaa, vaan ihan Eurokankaan pakalta ostettu. Näyttää ehkä vangin vaatteelta, en tiedä päätyykö koskaan työvaatteeksi, mutta vois olla hyvä kotimekko. Tää päällä voisi siivota ja laittaa ruokaa lauantaipäivänä ja välillä sujauttaa (turkiskumi)saappaat jalkaan ja takki päälle ja kauppaan.

Miehenikin näperteli jotain pientä sadepäivän ratoksi. Keittiöremonttia :)
Blogin filosofia on ollut, että jotain hauskaa/jännää/mahtavaa saadaan aikaan pienillä kustannuksilla kierrätyshengessä. Tämä ei kyllä ole blogin hengen mukaista eikä valmistu ihan 1,50 € hintaan.

Jälkeen-kuva sitten marras-joulukuussa :)

Glitter and shine

Meissä jokaisessa asuu pieni harakka ja kun jotain houkuttelevan kiiltävää on tarjolla kohtuuhintaa, ei voi vastustaa.

Päivän hankinta: paljettitoppi kirppikseltä 1,50 euroa.

Tästä tulee vielä joskus meikkipussi tai kassi. Tai sitten se jää odottamaan joitain ultimate partyjä, joissa voin loistaa se päällä kilpaa discopallojen kanssa ja tanssia aamuun asti (lue: jää siis kaappiin)

Lisään myöhemmin kuvan niistä partyistä tai siitä, mitä askartelin.

Tavoite II: mekko

MEKKO
- joka solahtaa päälle
- joka ei ole liian tiukka
- joka ei näytä kaavulta
- jota ei tarvitse silittää
- joka sopii kaikkiin tilanteisiin
- joka sopii kaikkiin vuoden aikoihin
- joka saa minut tuntemaan itseni huolettomaksi ja ihanaksi 

Pääsinkö tänään tähänkään tavoitteeseen - en. Mekko ei  täytä kaikkia em. kriteerejä, mutta siitä tuli hyvä. Liitän kuvan myöhemmin.

Tavoite I: tee yksi asia kerralla loppuun

Ihan sama mitä teen, kunhan teen sen kerralla loppuun (tai niin pitkälle kuin mahdollista). En saa yhtään enempää aikaan, vaikka paahdan kymmentä eri juttua yhtä aikaa. Päinvastoin, tuloksena on sotkua, keskeneräisiä töitä, kaaosta, stressiä tekemättömistä töistä ...

Onnistuinko tänään tavoitteessani - en.

Ryhdyin puutarhatöihin. Otin kahdet sakset, haran, kottikärryt, haravan, hanskat, multapussin ja aloin kitkeä "kivikkopuutarhaani". Ja sitten päätin lähteä kirjastoon, alkoi sataa vettä, lainasin pinon käsityölehtiä, päädyin ompelemaan mekkoa ja ne sakset ja harat ja haravat ja kottarit ja multapussit ja hanskat ja irtiriivityt heinät ja rikkaruohot ovat edelleen levällään.
Mutta minkäs teet, kun inspiraatio iskee. Eikä niitä kamoja viitsisi sateessa raivatakaan. Sitä paitsi se mekko on hellemekko ja huomiseksi on ennustettu hellettä, niin ois kiva, kun ois uus mekko.
Katsoin sateisena helatorstaina elokuvan Perfect mothers, siinä oli ainakin yks kiva mekko ja siitä se idea sitten lähti. Ja tästä päästään tavoitteeseen nro II.

8pallo

Miehelläni oli poikamiesboxissa biljardipöytä, vaan (p)erhe-elämä on vienyt sen(kin). 

Päätin ilahduttaa häntä ja ostin koristeeksi olohuoneeseen biljardipalloja, musta 8pallo puuttui. Vaan eipä hätää, kehiin taas Würthin musta spraymaali... 

Ennen: 

blanko

Nyt:

musta 8pallo

Biljardipöydän korvikkeena epäkurantteja, käytöstä poistettuja biljardipalloja, laiha lohtu …?

I’M ONLY HERE FOR THE FREE FOOD

 Nyt haetaan sisustukseen särmään mustan avulla iänikuisen puna-valkea-puunvärin rinnalle.

Ennen:

• Ikean lautasliina (valitettavasti viimeinen laatuaan)
• kirppikseltä Tiimarin kehys (sekin varmaan viimeinen laatuaan – R.I.P. Tiimari)
• 
  
  

Nyt:

• taulu ruokapöydän vieressä

Ripustettu vielä "valeeseen", odottaa se ikävin homma: asemointi ja kunnon ripustus.

Sarkastisesti lautasliinan teksti ilahduttaa minua, vaikkei se meillä paikkaansa pidä. Ei ole ilmaista ruokaa tässä pöydässä näkynyt.  Paikallisen ruokakaupan kuukausi-bonustiedotteesta voin summan aina ilokseni todeta, ja se ei ole pieni. Sen lisäksi, että ruuan hankinta on raskasta rahapussille, se on myös ruumiillisesti raskasta – viisi maitoa, viisi maitoa ja taas on maito loppu.

Kopion lautasliinan saadakseni terävämmän version ja vahvistin tekstejä mustalla puuvärillä. Maalasin kehyksen mustalla spray-maalilla. Naistenlehtien kauneusjutuissa alan ammattilaiset ja julkimot listaavat ”luottotuotteitaan”. Minun luottotuotteeni on Würthin musta spraymaali; matta tai kiiltävä, tilanteesta ja tarpeesta riippuen. Paikallisessa rautakaupassa 5 euroa/pullo.

Samalla mustan hunnun pintaansa sai kirpparilta ostettu servettiteline, ennen kermanvaalea.

Löytö: nahkatakki

Annetaan palstatilaa nahkatakille. Tämä on reilu vuosi sitten tehty Löytö Kirpparille.fi-kirpputorilta, maksoi 15 eur. Oli tyhmän näköinen, mutta siisti ja hyvää, pehmeää nahkaa. Näin siinä mahdollisuuden. Tein sisäänotot selkään, jotta sain istuvamman, vaihdoin vetoketjun ja laitoin hihansuihin resorit. Hieno, eikö totta?

The Nahkatakki

Mekosta huiviksi

Ennen: kirpparilta ostettu Gudrun Sjöden -mekko, joka ei sitten koskaan päätynyt osaksi mekkoprojektiani. Siitä projektista kerron myöhemmin lisää. Ja taas ennen-kuva puuttuu, koska mekko oli leikelty palaksi jo aikoja sitten.

Nyt:  kaulahuivi

Ihan kiva olla vaakatasossa taas ...

EnnenJaJälkeen ei ole suurta käsityötaitojen juhlaa (toisin kuin Happy Little Muffin, jota jaksan ihailla ja hämmästellä) vaan hyvien (?) ideoiden jakamista. 

Leikkasin siis mekon helmasta kaistaleen ja huolittelin reunan. Voilà, huivi on valmis.

Salista kyökin puolelle

Ennen: jo parhaat päivänsä  elänyt pöytäliina

Nyt:  esiliina

Vanha essu oli jo niin pinttynyt, ettei edes pesussa raikastunut, kovasti käytetty. Jokainen voi itse päätellä, onko kokki ollut ahkera vai vain sotkuinen. Anyway, tarttisin uuden ja se on tässä. 

Essu toimii, testattu jo ruuan laitossa :)

Karun kaunista

Tämä ei ole minun tekemä vaan Luojan luoma. Näky puhutteli minua ja halusin ikuistaa sen. Huomasin kiven tammikuisena pakkaspäivänä Raitaniemen rannassa järven jäällä. Jäätynyt kivisydän, mikähän sen sulattaisi …

(kiitos Anu teknisestä tuesta :)

Menovinkki: http://ksml.menoinfo.fi/jyvaskyla/nayttelyt/sattumuksellisia-sydamellisyyksia/378427. Näyttelyssä luonnosta ja arkisesta elämästä löytyneitä sydänkuvioita.

Henkinen milli

Jos kampaajan sentti on viisi senttiä, onko ompelijan milli yksi sentti? Olisipa se edes sentti, mutta usein kyseessä on millipeli.

Kuinka monista housuista onkaan otettu/lisätty milli, jotta istuisi paremmin. Himppu reidestä pois, ratkottu pohkeesta se saumurin sauman ja suoran sauman erotus, ettei olisi niin piukka, lahkeesta käännetty kaikki mahdollinen vara ja jatkettu kanttinauhalla, että saisi lisää pituutta jne. Eikä se aina ole ollut helppoa: on vahvoja farkkusaumoja, niittejä, taskuja, tikkauksia, milloin mitäkin esteitä. Rakastetuin ja vihatuin tarvekaluni, Ratkoja, on päässyt tositoimiin.

Ennen- ja jälkeen-kuva on nyt yksi ja sama, koska ero niissä on häviävän pieni. 

Huomaatteko eron? Ai ette ? En minäkään, mutta se henkinen milli on otettu ja olen tyytyväinen. Tuossa keittiön tuolilla odottaa muuten seuraavat housut sitä millin fiksausta, on jo ratkottu :)

So many ideas, so little time ...

Ei yhtään kuvaa eikä yhtään luomusta, mutta ideoita on. Pitäisi neuloa skappel-neule, ehostaa taulu, tehdä musta koristepuu, maalata ja verhoilla tuoleja, joissa olisi metallia ja keinonahkaa (siis en omista Kukkapuroa, mutta tuota tyyliä tavoittelisin), koristella pipo paljeteilla sekä isontaa, pienentää, kaventaa, lyhentää, leventää ja ratkoa pussillinen vaatteita. 

Älä erotu maastosta

Jos taas et halua erottua harmaasta massasta vaan maastoutua luontoon, pukeudu näihin.

Ennen:  puolustusvoimien makuupussin pussilakana SA-kaupasta á 2 €
Nyt: housut ja mekko

Kuvat on tallennettu pystyyn, mutta tähän heittäää ne vaakaan. En siis osaa, ehkä opettelen tai annan olla näin.

Erotu seinästä

tai pöydästä tai harmaasta massasta ... ja pukeudu pöytäliinaan.

Ennen: pöytäliina kirpparilta 2 €
Nyt: hame ja kauppakassi

no joo, voihan tää olla myös vaakakuva ;-)

Diamonds are a girl's best friend

Ennen:
Hoivakan viininpunainen Lipton-teerasia
Nyt: 
minun korurasiani
Tulevaisuudessa:
minun timanttirasiani (tällä hetkellä minulla on niin vähän timantteja, etteivät ne tarvitse erillistä säilytysrasiaa)

Tein rasiaan tyynyt autotallista löytämästäni superlonista, päällystin ne kirpparilta ostamallani "silkkityynynpäällisellä" ja maalasin rasian. Ennen lakkausta kaiversin kanteen vaakunan  siltä varalta, jos minusta joku päivä tulee aatelinen ja tarvitsen omaa vaakunaa. Oispahan sitten sekin valmiina. 

Puuttuu siis enää timantit ja aatelisarvo :)

 

Ennen ja Jälkeen

Intohimonani on luoda uutta (en vaan tykkää sanasta tuunata) jo olemassa olevia tarvikkeita ja kirpputorilöytöjä hyödyntäen. Eniten vaatteita, mutta myös muutakin: huonekaluja, koruja, sisustustavaroita, laukkuja jne. Lopputulos ei ole pääasia, vaan se hetki ja tunne, kun saan inspiraation, kun innostun …

Niin usein olen harmitellut, että olisi pitänyt ottaa kuva ennen ja jälkeen. 

Jälkeen-kuviahan on helppo ottaa, mutta aina vaan Ennen-kuvat ovat jääneet ottamatta. Ja miksi ottaisin kuvia vain digi-kameran muistikortille kaappiin? Ja miksi harmittelen sitä aina vaan? 

Niinpä päätin aloittaa blogin ja kuvata sinne "luomuksiani".

 

Näin syntyi EnnenjaJälkeen.